Peliongelma on yleensä rahapelien pelaamisen liitetty, toiminnallinen riippuvuus. Se on WHO:n kansainväliseen tautiluokitukseen (ICD-11) mukainen mielenterveyden häiriö. Pelaamisesta voi tulla ongelmallista minkä tyyppisten pelien kanssa tahansa, oli kyse sitten lottoamisesta, vedonlyönnistä, tai nettikasinopeleistä. Nykyään myös videopelaaminen on otettu mukaan WHO:n peliongelman määritelmään. Peliongelmasta on kyse silloin, kun se häiritsee elämän eri osa-alueita, kun se on pakonomaista eikä henkilö koe enää hallitsevansa sitä. Pelaaminen voi aiheuttaa esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia. Näitä haittoja pyritään minimoimaan sääntelyn keinoin, kussakin maassa eri tavoin. Suomessa pelimonopolin tavoite on vähentää pelihaittoja, mutta sen onnistuminen on toisinaan kyseenalaistettu.
Miten peliongelma syntyy?
Peliongelman ajatellaan syntyvän kolmen vaiheen kautta: ensiksi pelaaja saa merkittäviä voittoja ja saa tästä suurta mielihyvää, mikä kannustaa jatkamaan pelaamista. Toisessa vaiheessa pelaaja pyrkii voittamaan takaisin jo hävittyjä rahoja, kuitenkin edelleen uskonsa säilyttäen. Kolmannessa vaiheessa pelaaminen hallitsee ihmisen elämää ja haitat ovat jo merkittäviä. Tässä vaiheessa yleensä haetaan apua. Peliongelma syntyy yleensä hitaasti, ei suinkaan yhdessä yössä.
Monelle säännöllisesti pelaavalle ei kuitenkaan kehity varsinaista peliongelmaa. Syitä sille, miksi joku toinen jää koukkuun pelaamiseen ja toinen taas ei, on useita. Geenit saattavat selittää osittain riippuvuuden kehittymistä, niin pelaamisessa kuin muissakin riippuvuuden muodoissa (mm. alkoholi, lääkkeet). Osa ihmisistä on ns. addiktioherkkiä. Rahapelaaminen myös ruokkii aivojen ns. palkitsemisjärjestelmää. Oma mieli saattaa kannustaa jatkamaan pelaamista, vaikka tosiasiassa onkin jo häviöllä. Yleensä pelaajan päätöksenteko muuttuu impulsiiviseksi, mikä saattaa edelleen johtaa virhearviointeihin. Yleensä ongelmapelaajalla on virhepäätelmiä koskien omia taitoja ja pelin satunnaisuutta (ns. gambler’s fallacy) sekä taikauskoa.
Peliriippuvuuden ulkoiset tekijät
Sosiaalisilla ja elämäntilanteeseen liittyvillä tekijöillä tiedetään myös olevan iso merkitys riippuvuuden taustalla. Näitä ovat esimerkiksi paljon pelaava ja/ tai rahapelaamiseen positiivisesti suhtautuva kaveri- / tuttavapiiri, erilaiset elämän kriisikohdat, kuten työttömäksi jääminen ja masennus. Pelaaminen voi tällöin toimia pakokeinona näistä tilanteista. Itse peleissä voi myös olla riippuvuutta edesauttavia tekijöitä, kuten tietynlainen visuaalisuus, tarinallisuus ja nopeatahtisuus (pelaajalta vaaditaan hyvin nopeita päätöksiä). Rahapeleissä myös esimerkiksi painotettu tuloksenarvonta voi harhauttaa pelaajaa uskomaan voitonmahdollisuutensa todellisuutta paremmiksi ja sitä kautta ruokkia halua jatkaa pelaamista (vaikka olisikin selvästi jo häviöllä).
Peliympäristöllä on myös oma vaikutuksensa: onko esimerkiksi mahdollista pelata rauhassa keskeytyksettä tai onko peli(koneet) helposti saavutettavissa (esimerkiksi pelikoneiden sijoittelu julkisissa tiloissa).