Entinen sisäministeri, kansanedustaja Päivi Räsänen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipideosastolla päivän kuumasta kysymyksestä eli rahapelien saatavuudesta, tai toisin muotoiltuna kaupoissa olevista kolikkopeleistä. Kuten tälläkin palstalla olemme kirjoittaneet, Suomessa hävitään rahaa uhkapeleihin ennätysmäisesti eurooppalaisessa mittakaavassa.

RAHAPELIHAITAT koskettavat suoraan tai välillisesti satoja­tuhansia suomalaisia. Suosituimmat pelimuodot Suomessa ovat raha-automaatit, lotto ja raaputusarvat. Vuonna 2015 tehdyn väestökyselyn mukaan 3,3 prosentilla 15–74-vuotiaista oli rahapeliongelma. Raha­pelaamisesta aiheutuu merkittäviä sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja, jotka kohdistuvat pelaajiin, heidän lähiyhteisöihinsä ja yhteiskuntaan.

Veikkaus on Veli-Pekka Nummikosken suulla pitänyt esillä omaa vastuullisuuttaan. Pääargumenttina tämän puolesta on ollut tulossa oleva pakollinen tunnistautuminen, joka ei kuitenkaan ulotu kauppojen ja kioskien ulkopuolelle kasinolle tai pelipisteisiin – siis niihin paikkoihin, jossa peliriippuvaiset käyttävät eniten rahaa rahapeleihin. Räsänen tyrmää toimenpiteiden riittävyyden suorasanaisesti.

Pakollinen tunnistautuminen ei kuitenkaan yksinään ole riittävä toimenpide pelihaittojen ehkäisyn tehostamiseksi. Lisäksi pakollisen tunnistautumisen sisältävän raha-automaatti­pelaamisen ulkopuolelle jäävät hallituksen esityksessä Veikkaus oy:n pelisaleihin ja kasinoon sijoitetut raha-automaatit.

Yhtenä ratkaisuna hän pitää sitä, että kolikkopelit ja muut rahapelit eritytettäisiin entistä enemmän niille tarkoitettuihin tiloihin, joita siis ovat pelipisteet ja kasinot. Veikkaukselle tämä ei sovi, tuleehan merkittävä osa kolikkopelien tuotoista kaupoista ja kioskeista. Erityisesti haja-asutusalueilla pelaaminen vähentyisi merkittävästi, jos uhkapelejä pelatakseen tulisi lähteä kymmenien tai jopa satojen kilometrien päähän lähimmän kaupungin casinolle.

Nyt Suomessa noin 2 000 ­automaattia on eriytetyissä pelisaleissa. Järjestelmää tulisi edelleen kehittää tähän suuntaan, vaikka Veikkaus on tätä vastustanut.

Erikoista Räsäsen mielipidekirjoituksessa on lähinnä se, että huolimatta lääkäritaustastaan hän ei tunnu antavan peliriippuvuuden hoidolle paljoakaan painoa. Kuitenkin peliriippuvuus on hoidettavissa oleva sairaus, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia yhteiskunnalle ja tietysti vielä mittaamattomia inhimillisiä kustannuksia siihen sairastuneelle sekä lähipiirilleen.

SUOMESSA ei ole peliongelmien hoitoon kehitettyä erillistä hoitojärjestelmää. Rahapeliongelmaan erikoistuneiden palveluiden tarjonta on maassamme hajanaista, ja rahapeliongelman hoitopalveluissa on vielä paljon kehittämisen varaa. Tehokkain keino vähentää rahapelisyrjäytymistä olisi kuitenkin poistaa peliautomaatit kaupoista.

Ehkä vielä jonain päivänä näemme sellaisen Suomen, jossa peliriippuvuus nähdään hoitamisen arvoisena sairautena eikä pelkkänä kulttuurin, liikunnan, hevosurheilun sekä AY-liikkeen lomatoiminnan rahoitusmuotona.