Kansainvälisesti arvioiden Suomi kuuluu ongelmapelaamisessa keskivertomaihin esimerkiksi Ruotsin, Kanadan, Australian ja Italian kanssa. Väestötasolla eniten ongelmapelaajia on ainakin Singaporessa, Hong Kongissa ja Etelä-Afrikassa. Tanska, Alankomaat ja Saksa taas kuuluvat maihin, missä ongelmapelaamista esiintyy kaikkein vähiten. Eurooppalaisista eniten rahapelejä pelataan Irlannissa. Suurimmat rahapelimarkkinat ovat Yhdysvalloissa (vuonna 2016 siellä hävittiin rahapeleihin noin 117 miljardia dollaria). Suomi on sijalla 16.

Rahapelit suomalaisten suosiossa

Rahapelit ovat suosittu ajanviete Suomessa, arviolta 80 prosenttia väestöstä on pelannut jotain rahapeliä viimeisen vuoden aikana. Suosituimpia rahapelejä ovat mm. Lotto, Eurojackpot, erilaiset arvat ja peliautomaatit. Vuoden 2015 arvion mukaan Suomen väestöstä reilulla kolmella prosentilla eli noin 124 000 ihmisellä on jonkinasteinen peliongelma. Videopelien ongelmapelaajien määrän arvioidaan olevan kasvussa, mutta tarkkaa lukua siitä ei ole (videopelien ongelmapelaajat ovat ylipäätään uusi ja vähemmän tunnettu kohderyhmä, joka vaatii lisää tutkimista, eikä tässä artikkelissa oteta siihen enempää kantaa). Pelaaminen on yleisintä ikähaarukassa 25-64 vuotta.

Miehet pelaavat naisia enemmän rahapelejä, ja myös aloittavat pelaamisen nuorempina. Miehillä myös ongelmapelaaminen on lähes kaksi kertaa yleisempää kuin naisilla. He pelaavat enemmän pelejä, jotka eivät ole pelkästään onneen perustuvia (mm. pokeri), naiset taas pelaavat enimmäkseen onnenpelejä (mm. raha-automaatit ja ruletti). Vuonna 2011 voimaan tullut 18 vuoden ikäraja rahapelaamiselle on vähentänyt huomattavasti nuorten poikien pelaamista. Tytöt ovat pelanneet jo ennen tätä verrattain vähän rahapelejä. Yleisintä ongelmapelaaminen on ollut nuorten aikuisten kohdalla (18-24 vuotiaat).

Rahapeleihin käytetty viikoittainen summa kaikilla suomalaisilla pelaajilla on 11 euroa. Pelaaminen on kuitenkin hyvin keskittynyttä: arviolta eniten pelaava 5 prosenttia tuo jopa puolet rahapelien tuotosta. Tutkimusten mukaan useimmin pelaavat suomalaiset kuuluvat yleensä vanhempiin ikäluokkiin, ovat työelämän ulkopuolella ja kuuluvat vähiten ansaitsevaan tuloluokkaan (nettotulot 501-1500e/ kk).

Veikkauksen monopoli

Suomessa rahapelaamista säätelee arpajaislaki, joka on voimassa manner-Suomessa. Ahvenanmaalla rahapelaamista säätelee PAF. Suomessa rahapeleissä monopoli on valtion omistamalla Veikkauksella. Veikkaus siis hallinnoi kaikkea rahapelitarjontaa Suomessa ja myös ainoana tahona saa rajoitetusti mainostaa tuotteitaan. Suomen rikoslakiin lisättiin vuonna 2010 rahapelirikos, mikä on kyseessä silloin, jos on esimerkiksi luvattomasti järjestänyt rahapelitoimintaa ilman asianmukaista toimilupaa. Rangaistuksena on sakot tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta. Arpajaislaissa on lisäksi säädetty arpajaisrikkomuksesta, joka tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, jos elinkeinonharjoittaja on valvonut puutteellisesti sen tiloissa sijaitsevia peliautomaatteja.

Aika ajoin julkiseen keskusteluun nousee kysymys Suomen rahapelimonopolin tarpeellisuudesta. Monopoli on maailmanlaajuisesti harvinainen, monessa maassa pelejä tarjoavat yritykset toimivat linsenssillä. Monopolia on perusteltu muun muassa sillä, että pelaamisen tuotoilla rahoitetaan monia kansalaisille hyödyllisiä palveluita ja myös hoidetaan ja ehkäistään itse peliongelmaa. Ei ole kuitenkaan täysin kiistatonta, että Veikkaus täyttäisi EU:n määrittelemät monopolin edellytykset. Rahapelien tuotoille on asetettu tietyt euromääräiset tavoitteet, joiden myötä rahoitetaan esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaan kuuluvia kansalaisten peruspalveluja, kuten kirjastoja ja liikuntapaikkoja.  Toisin sanoen peruspalveluiden olemassaolo ja taso on joidenkin kansalaisten pelaamiseen varassa.

Peliongelma on yleensä rahapelien pelaamisen liitetty, toiminnallinen riippuvuus. Se on WHO:n kansainväliseen tautiluokitukseen (ICD-11) mukainen mielenterveyden häiriö. Pelaamisesta voi tulla ongelmallista minkä tyyppisten pelien kanssa tahansa, oli kyse sitten lottoamisesta, vedonlyönnistä, tai nettikasinopeleistä. Nykyään myös videopelaaminen on otettu mukaan WHO:n peliongelman määritelmään. Peliongelmasta on kyse silloin, kun se häiritsee elämän eri osa-alueita, kun se on pakonomaista eikä henkilö koe enää hallitsevansa sitä. Pelaaminen voi aiheuttaa esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia. Näitä haittoja pyritään minimoimaan sääntelyn keinoin, kussakin maassa eri tavoin. Suomessa pelimonopolin tavoite on vähentää pelihaittoja, mutta sen onnistuminen on toisinaan kyseenalaistettu.

Miten peliongelma syntyy?

Peliongelman ajatellaan syntyvän kolmen vaiheen kautta: ensiksi pelaaja saa merkittäviä voittoja ja saa tästä suurta mielihyvää, mikä kannustaa jatkamaan pelaamista. Toisessa vaiheessa pelaaja pyrkii voittamaan takaisin jo hävittyjä rahoja, kuitenkin edelleen uskonsa säilyttäen. Kolmannessa vaiheessa pelaaminen hallitsee ihmisen elämää ja haitat ovat jo merkittäviä. Tässä vaiheessa yleensä haetaan apua. Peliongelma syntyy yleensä hitaasti, ei suinkaan yhdessä yössä.

Monelle säännöllisesti pelaavalle ei kuitenkaan kehity varsinaista peliongelmaa. Syitä sille, miksi joku toinen jää koukkuun pelaamiseen ja toinen taas ei, on useita. Geenit saattavat selittää osittain riippuvuuden kehittymistä, niin pelaamisessa kuin muissakin riippuvuuden muodoissa (mm. alkoholi, lääkkeet). Osa ihmisistä on ns. addiktioherkkiä. Rahapelaaminen myös ruokkii aivojen ns. palkitsemisjärjestelmää. Oma mieli saattaa kannustaa jatkamaan pelaamista, vaikka tosiasiassa onkin jo häviöllä. Yleensä pelaajan päätöksenteko muuttuu impulsiiviseksi, mikä saattaa edelleen johtaa virhearviointeihin. Yleensä ongelmapelaajalla on virhepäätelmiä koskien omia taitoja ja pelin satunnaisuutta (ns. gambler’s fallacy) sekä taikauskoa.

Peliriippuvuuden ulkoiset tekijät

Sosiaalisilla ja elämäntilanteeseen liittyvillä tekijöillä tiedetään myös olevan iso merkitys riippuvuuden taustalla. Näitä ovat esimerkiksi paljon pelaava ja/ tai rahapelaamiseen positiivisesti suhtautuva kaveri- / tuttavapiiri, erilaiset elämän kriisikohdat, kuten työttömäksi jääminen ja masennus. Pelaaminen voi tällöin toimia pakokeinona näistä tilanteista. Itse peleissä voi myös olla riippuvuutta edesauttavia tekijöitä, kuten tietynlainen visuaalisuus, tarinallisuus ja nopeatahtisuus (pelaajalta vaaditaan hyvin nopeita päätöksiä). Rahapeleissä myös esimerkiksi painotettu tuloksenarvonta voi harhauttaa pelaajaa uskomaan voitonmahdollisuutensa todellisuutta paremmiksi ja sitä kautta ruokkia halua jatkaa pelaamista (vaikka olisikin selvästi jo häviöllä).

Peliympäristöllä on myös oma vaikutuksensa: onko esimerkiksi mahdollista pelata rauhassa keskeytyksettä tai onko peli(koneet) helposti saavutettavissa (esimerkiksi pelikoneiden sijoittelu julkisissa tiloissa).

Peliongelman tunnistamista hankaloittaa monesti siihen liittyvä häpeä ja ahdistus. Usein pelaaja kokee näitä vahvoja kielteisiä tunteita, mutta saattaa silti pitkään kieltää ongelman olemassaolon sekä toisilta että itseltään. Yleensä avupyyntö tuleekin siinä vaiheessa, kun elämäntilanne muutenkin on jo mennyt hyvin hankalaksi. Peliongelman lisäksi on tärkeää tunnistaa ja hoitaa myös muut mahdolliset, esimerkiksi (mielen)terveyteen tai talouteen liittyvät ongelmat. Joskus apua voi myös hakea peliongelmaisen läheinen, jota ongelma yhtä lailla koskettaa.

 Yksi tapa lähestyä omaa mahdollista peliongelmaa on kysyä itseltään vaikkapa seuraavat kaksi kysymystä (Lie-/Bet-testi):

1. Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän rahaa? (Kyllä/ Ei)
2. Oletko koskaan joutunut valehtelemaan läheisillesi siitä, kuinka paljon pelaat? (Kyllä/ Ei)

Jos vastasit jompaankumpaan tai molempiin kysymyksiin kyllä, sinulla saattaa olla peliongelma. Kysymysten avulla ei vielä voi tehdä diagnoosia, mutta ne kannustavat pohtimaan tilannettasi.

Entä jos taas epäilee läheisellään olevan peliongelma? Läheinenkin henkilö saattaa yrittää peitellä ongelmaansa – ja voi olla siinä myös hyvin taitava. Erilaisia varoitusmerkkejä voidaan jaotella seuraaviin osa-alueisiin (alla vain muutama esimerkki kustakin, listaus ei siis ole kattava):

Pelaaminen yleensä:

• pelaa päivittäin/ enemmän kuin oli suunnitellut/ paetakseen ongelmiaan
• pelaa, vaikka olisi luvannut lopettaa
• tylsistyy/ on levoton/ ahdistunut, jos ei pelaa
• puolustelee tai suuttuu, jos kysyy pelaamisesta
• pelaamisen jälkeen kokee huolta, masennusta, ahdistusta tai syyllisyyttä.

Pelitilanne

• ei pysty lopettamaan pelaamista
• uppoutuu pelaamiseen niin, että ympäristö unohtuu kokonaan
• pelaa tuntikausia putkeen

Sosiaaliset suhteet

• eristäytyminen perheestä/ ystävistä/ muista ihmissuhteista
• fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa
• selittämättömiä poissaoloja/ myöhästymisiä kotoa, töistä tai muista sovituista menoista

Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi

• poissaolevuus, ahdistuneisuus, masennus
• tunnetilojen nopeat vaihtelut
• levottomuus, aggressiivisuus, myös raivonpuuskat
• keskittymisvaikeudet
• unettomuus

 Taloudellinen tilanne

• selittämätön rahojen katoaminen
• laskut maksetaan myöhässä/ jätetään maksamatta
• raha-asioiden piilottelu
• arkipäiväisissä menoissa kitsastelu – rahaa riittäisi vain pelaamiseen
• luottokorttien epätavanomainen käyttö
• yli- / lisätöiden tekeminen
• velkaantuminen (pikavipit, tuttavat, sukulaiset)

Mistä apua peliongelmaan?

Peliongelmaan on tarjolla monenlaista apua sekä pelaajalle itselleen, että tämän läheisille. Yleisimpiä palveluja ovat erilaiset puhelin- ja chat-palvelut. Tässä esitellään joitain tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä, jos tarvitset apua joka omaan tai läheisesi peliongelmaan.

Peluuri – valtakunnallisesti toimiva Peluuri.fi tarjoaa auttavan puhelimen (p. 0800 100 101, ark. 12-18) ja chat-tuen (ma. ke, pe 12-15), erilaisia keskustelufoorumeita verkossa sekä Peli poikki-oma-apuohjelman.

Pelirajaton – Sosped-säätiön vertaistukea pelaajille ja heidän läheisilleen. Vertaisryhmissä on mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja saada tukea. Ryhmiä pidetään usealla eri paikkakunnalla. Chat-tuki on avoinna ma-to ja su iltaisin.

A-klinikoiden avohoitoyksiköt – eri puolilla Suomea, auttavat myös peliongelmissa.

Kun peliongelmainen henkilö hakeutuu avun piiriin, hänelle tehdään alkukartoitus: mitkä palvelut auttaisivat häntä tehokkaimmin ja mitä mahdollista apua on tarjolla läheisille. Aluksi selvitetään peliongelman vakavuusaste ja siihen mahdollisesti liittyvät muut sairaudet ja ongelmat. Esimerkiksi jos pelaaminen tapahtuu yleensä päihteiden vaikutuksen alaisena, tulee ensiksi hoitaa mahdollinen päihdeongelma ennen peliongelman hoitamista.  Jos taas pelaaminen on ollut pakokeino esimerkiksi masennuksen aiheuttamasta huonosta olosta, tulee ensiksi hoitaa masennusta. Hoidon tavoitteet määritellään aina yhdessä potilaan kanssa. Yksi keskeinen kysymys on, halutaanko pelaaminen lopettaa kokonaan, vai riittäisikö sen vähentäminen. Joskus tavoitteet muuttuvat hoitosuhteen edetessä. Esimerkiksi jos pelaamisen vähentäminen ei onnistukaan, voi kokonaan lopettaminen olla ainoa toimiva ratkaisu.

Erilaisia hoitokeinoja

Kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella rahapeliongelman tehokkaimmat hoitokeinot ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia ja motivoiva haastattelu. Nämä hoitokeinot pyrkivät muokkaamaan potilaan omaksumia käyttäytymismalleja keskittymällä tulevaisuuteen ja auttamalla potilasta itse löytämään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Näissä hoidoissa ei siis lähdetä tutkimaan potilaan menneisyyttä ja hakemaan ratkaisuja sitä kautta, vaan keskitytään nykyhetken ongelmiin ja niiden konkreettiseen muuttamiseen. Myös vertaistukiryhmistä on potilaille yleensä apua, sillä peliongelmaan liittyvää häpeää voi olla vaikea jakaa ulkopuolisten kanssa. Joskus terapian ja vertaistuen ohella voidaan käyttää myös lääkehoitoa, tällöin on yleensä kyse vaikea-asteisesta riippuvuudesta.

Addiktioiden hoitaminen

Peliongelmiin apua tarjoavilla tahoilla on usein osaamista myös muiden riippuvuuksien hoidossa, kuten päihdeongelmissa. Tällainen monialainen osaaminen onkin tärkeää, koska usein peliongelman taustalla on muitakin riippuvuuksia. Suomessa varsinkin alkoholiongelmaan kehitettyjä hoitomenetelmiä sovelletaan myös peliongelman hoidossa. Tällaisia avohoidon palveluita tarjoavat esimerkiksi Ventuskartano ry (Pohjanmaan alue), Kuopion kriisikeskus (Pohjois-Savon alue) ja yksityinen Contral Clinics (Helsinki. Tampere, Turku, Oulu ja Espanjan Fuengirola). Osa avohoidosta voi myös tapahtua etähoitona erilaisia teknologioita hyödyntäen.

Ennaltaehkäisevä hoito

Yleensä peliongelmista puhuttaessa keskitytään aikuisväestöön, jolle on jo ehtinyt kertyä palkkatuloja ja varallisuutta. Kuitenkin Suomessa myös monilla nuorilla on havaittu olevan peliongelmia, vaikka vakituiset tulonlähteet ja varallisuus puuttuisivatkin. Suurin osa peliongelmaisista Suomessa kuuluu ikäryhmään 18-24 (arviolta 6% koko ikäryhmästä). Tällöin voidaan ajatella, että peliongelma on päässyt kehittymään vähitellen jo ennen täysi-ikäisyyttä. Yhtenä ennaltaehkäisevänä keinona on pidetty vuoden 2011 lakimuutosta, joka kieltää rahapelien palaamisen alle 18-vuotiailta. Lakimuutoksen on huomattu vähentäneen varsikin nuorten poikien pelaamista. Peliongelma voi muodostua myös videopelien pelaamisessa, mikä on suositumpaa juuri nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Nuoret tarvitsisivatkin tulevaisuudessa erityisesti heille suunnattuja palveluita.